Luku I - Carin
Kuunsäteet loivat matolle kauniin varjon. Carin tuijotti mattoa. Kelloon vilkaisu sai Carinin painamaan päänsä tyynyyn.
Uni ei tullut, vaikka kello läheni jo kahta. Carin huokaisi, ja nousi. Äiti tietenkin nukkuisi. Carin veti aamutohvelit jalkaansa, ja istahti tietokonetuolille.
Carin kirjoitti Googleen sanan " Unhappy " ja otti linkkejä muistiin. Esitelmä pitäisi saada pian valmiiksi. Ja vielä Englanninkielisenä ...
Carin huokaisi, alkaen kirjoittaa. Miksi juuri hänelle oli pitänyt antaa esitelmän aiheeksi "Epäonni" .
Carin haki tietoa esitelmäänsä neljään yöllä, välillä käyden muilla sivustoilla. Uniset silmät vilkaisivat kelloa.
Carin kuuli toisesta makuuhuoneesta sängyn narahtelua, ja äitinsä äänen:
- Carin? Oletko jo hereillä?
Carin naurahti takaisin:
- Nyt ainakin ...
Carinin äiti Cinnamon tuli ovelle hymyillen.
- Koska heräsit? Mitä ottaisit aamupalaksi?
Hetken mietittyään Carin vastasi naurahtaen:
- Teetä ja leipää ... Teen itse nuudelit ...
Äiti hävisi keittiöön. Carin huokaisi. Nuudeleita. Ja pah, Suomeen muuton jälkeen olivat kaikki kiusanneet häntä, Japanilaista.
Suomessa oli muuten kivaa, olihan se mummin, vaarin ja isän koti, mutta silti. Carin kaipasi kauniita kirsikankukkia, koulupukuja ... Kaikkea.
Koulussakin kaikki kiusasivat Carinia vaatteiden takia. Pojat tietenkin sanoivat hänen olevan nätti millaisissa kuteissa vaan. Carin meni peilin eteen ja tarkasteli itseään.
Vaaleanruskeat hiukset, suuret, loistavat vaaleat silmät ... Mitä pojat hänessä näkivät. Carinin Suomalaisystävä, joka luki mangaa, sanoi Carinin olevan The Gentlemen's Alliance Crossin Haine Otomiyan näköinen ... Carin meni keittiöön. Äiti oli jättänyt pöydälle lapun;
" Hei kulta! Ehdin jo lähteä töihin, jätin pöydälle syötävää! Olen kokouksessa myöhään iltaan, käy kapassa jos tulee nälkä :) -Äiti "
Carin luki lapun ääneen, ja istahti pöytään. Nuudelit eivät maistuneet, eikä Carin halunnut tuhlata ruokaa, joten hän jätti nuudelit kokonaan tekemättä. Ja tässä mielentilassa nuudeleista tulisi vain liisteriä.
